Detroit ja varaamisen taika

Julkaistu: 09.04.2015 00:00


Detroit ja varaamisen taika
Detroit on tullut tunnetuksi hyvistä varauksistaan ja varsinkin siitä, että he ovat onnistuneet löytämään todellisia timantteja myöhäisimmillä kierroksilla. Heidän nykyisestä kokoonpanosta ponnahtaa tietysti ensimmäisenä Pavel Datsyukin ja Henrik Zetterbergin nimet mieleen.
Detroit on tullut tunnetuksi hyvistä varauksistaan ja varsinkin siitä, että he ovat onnistuneet löytämään todellisia timantteja myöhäisimmillä kierroksilla. Heidän nykyistä kokoonpanoa miettiessä ponnahtaa tietysti ensimmäisenä Pavel Datsyukin ja Henrik Zetterbergin nimet mieleen.

Nämä herrat ovat kantaneet Red Wingsiä jo yli kymmenen vuoden ajan ja ovat edelleen keskeisimmät hahmot joukkueen menestyksessä. Pavel Datsyuk on esimerkiksi varattu vuoden 1998 draftissa 6.kierroksella #171. Zetterberg taas vuotta myöhemmin 7.kierroksella #210, joten molempia voidaan pitää melkoisina ryöstöinä.

On hyvä muistaa se tosiasia, että draftista on aina pitkä tie pelaavaan NHL-avauskokoonpanoon ja matkalla on aina omat mutkansa. Se ei kuitenkaan ole ollut ongelma Detroitissa, sillä vahva organisaatio on taannut aina parhaan mahdollisen tuen varaamilleen pelaajille. Tästä todisteena toimii 24. peräkkäinen vuosi playoffeissa.

Monille organisaatioille tekisikin hyvää ottaa mallia heidän toimintatavoistaan, sillä liian monet joukkueet ovat kuutamolla asioista, joita Red Wings tekee. Organisaatioissa on isoja eroja, mutta taso on pikkuhiljaa tasoittunut lockoutin jälkeen, kun palkkakatto astui kuvioihin.

Ensimmäinen asia missä moni muu organisaatio konttaa on kykyjenetsintä. Iso kiitos detroitissa tässä kohtaa kuuluu varsinkin Euroopan kykyjenetsintä-päällikkö Håkan Anderssonille ja hänen tiimilleen jotka ovat tuoneet kasapäin pelaajia Pohjois-Euroopasta ja Venäjältä.

Onnistumisprosentti on ollut huimaavaa tasoa vuosikaudet, eikä loppua näy. Pohjana toimivaa sapluunaa käytetään siten, että oli kyseessä sitten ensimmäisen tai viimeisen kierroksen varaus, niin pelaajakohtainen suunnitelma on selvä. On tiedossa mitä tarvitaan ja mitä ei. Tämä kartoitus on isoin syy siihen miksi Detroit on ollut häikäisevän ylivoimainen muihin nähden.

Ja tämä filosofia tulee esiin varsinkin viimeisten kierrosten varauksia tehdessä. Kun joissain joukkueissa varataan seitsemännellä kierroksella kovanaamoja tai pelaajia joita tuskin koskaan tullaan näkemään kertaa enempää NHL-jäällä, niin Detroit tekee varauksen jonka he todella haluavat.

Vertailukohdaksi voidaan ottaa esimerkiksi Edmonton Oilers, jonka ei ole viime vuosina tarvinnut hirveästi keskittyä varauksiinsa, koska kärkikierrokset ovat olleet selviä joukkueen päästessä aina ensimmäisten joukossa ottamaan kermat kakun päältä. Eipä tarvitse varmaan kertoa kuinka heillä menee nykyään.

Draftissa ei tietenkään voi saada kaikkia niitä pelaajia joita haluaisi varata, mutta eri tilanteisiin on varauduttu Red wingsissä epäonnistumisien minimoimiseksi isolla huolella ja tarkkuudella. Silmiin pistävintä on monien organisaatioiden kohdalla se, että tuodaan pelaaja liian nopeasti ylös taalaliigan puolelle ja kun tulosta ei heti ala tulla, niin hänet työnnetään loputtomaan hissiliikkeeseen farmin ja NHL:n väliin, jossa määrätiedottomasti pyritään puskemaan pelaajaa eteenpäin.

Toisilla pelaajilla ottaa kuitenkin aikansa tottua ensinnäkin kaukaloon ja pelin fyysisyyteen joka on NHL:ssä täysin eri tasolla, kuin vaikkapa junioreissa tai Euroopassa, jossa fyysinen peli on vähäisempää. Kehitysohjelmaa ajetaan systemaattisesti läpi eikä pelaaja pääse ennen tiettyä vaatimustasoa ylös.

Se ei tarkoita kuitenkaan näyttöpaikkojen puutetta, vaan sitä että pelaajaa viedään eteenpäin fyysisellä ja henkisellä tasolla. Vaatimustason ollessa korkealla vältytään isoimmilta ongelmilta ja pelaajan oma panos määrittelee tulevaisuuden organisaatiossa.

Kun pelaaja varataan Detroittiin, niin hänen varalleen on tehty jo valmis suunnitelma jota lähdetään toteuttamaan. Palapeliin on koottu erilaisia palasia, joita lähdetään sovittamaan nykyiseen ja tulevaan runkoon. Tarkoilla ennakkotiedoilla on heti selvää mitä pelaajan pitää omassa pelissään kehittää, jotta hän voisi tulevaisuudessa edes haaveilla edustusjoukkueeseen pääsystä.

Datsyuk on tästä erittäin hyvä esimerkki. Hänen saapuessa Pohjois-Amerikkaan olivat sävelet selvät. Hentoinen runko yhdistettynä poikkeukselliseen mailatekniikkaan vaatisi tietyt toimenpiteet, jotta hänestä saatiin pelaaja, joka hän tänä päivänä on.

Hänestä ei väkisin ruvettu tekemään salilla mitään mörssäriä, koska sellaista hänestä ei koskaan tulisi. Sen sijaan keskityttiin hiomaan lajinomaista pohjaa, jonka avulla pärjätä NHL:ssä. Pelaajalla pitää totta kai olla itselläkin valtava halu tehdä töitä niiden asioiden eteen, mutta kun ympäristö on tukena niin se tekee siitä huomattavasti helpompaa.

Nykyisistä pelaajista peräti 20 kappaletta on tuotu tämän systemaattisen prosessin läpi, jolla on luotu todella vahva pohja. Suosittelen lämpimästi draftia seuraavia ottamaan seurantaan ketä kyseinen organisaatio itselleen varaa. On hyvin todennäköistä, että pelaaja jonka nimeä kukaan ei ole aiemmin kuullutkaan, on yhtäkkiä tekemässä läpimurtoaan.