Väkivalta urheilukatsomoissa kuohuttaa - Miten se kitketään pois?

Väkivalta urheilukatsomoissa kuohuttaa - Miten se kitketään pois?
Jalkapallo- ja jääkiekkokatsomoissa lisääntynyt väkivalta kuohuttaa nyt myös Suomessa. VB.com ottaa kantaa kuumaan perunaan ja antaa omat ehdotuksensa ongelman kitkemiseksi. (Kuva: YLE)
Väkivaltaa ja rähinöintiä urheilukatsomoissa ja isommissa urheilutapahtumissa on perinteisesti pidetty "suuren maailman" lieveilmiönä. Viime aikoina jalkapallo- ja jääkiekkokatsomoissa on kuitenkin alkanut esiintyä huolestuttavia merkkejä myös täällä kotosuomessa. Myös virkavalta on esittänyt huolensa kaikenlaisen urheiluväkivallan kasvusta.

Syksyn mittaan Suomessa on todistettu myös Keski-Euroopasta tuttua organisoitua huliganismia. Julkisuuteen levinnyt video HJK:n ja FC Lahden kannattajien tappelusta oli toki kuvattu jo kolmisen vuotta sitten, mutta raaka tallenne nosti myrskyn ainakin urheiluväen vesilaseissa. Tuoreessa muistissa on myös HJK:n ja HIFK:n välisessä Stadin derbyssä sattunut katsomokahakka, jonka takia koko ottelu oli pitkään keskeytetty.

HJK oli otsikoissa myös syyskuun alussa, kun Eurooppa-liigan karsintojen Silkeborg-kotiottelussa katsojat aiheuttivat sekä häiriöitä katsomossa, että heittivät esineitä kohti kenttää. UEFA lätkäisi tapahtumista Klubille suomalaisittain tuntuvan reilun 10 000 euron sakon.


Eikä katsomoväkivalta ole missään nimessä enää pelkästään jalkapallofanien "etuoikeus". Viimeisin uutiskynnyksen ylittänyt tapaus sattui syyskuun puolivälissä Raumalla, kun Lukon ja TPS:n kannattajien välille puhkesi kärhämä. Tuoreessa muistissa on myös Ilveksen ja Kärppien kannattajien joukkotappelu viime kevään pudotuspeleissä.

Myös lätkän puolella ilmiön juuret ovat Euroopan kentillä ja niinsanotussa ultra-kulttuurissa. Jalkapallosta muihin lajeihin levinneet fanaattisten kannattajien yhteenotot stadioneiden ja urheiluhallien lähistöllä lähestyvät perinteistä brittihuliganismia, jossa ensisijainen tavoite on väkivalta. Raja näiden kahden välillä on usein veteen piirretty viiva.


Kuinka katsomoväkivalta kitketään pois?


Viime aikojen tapahtumat vahvistavat sen, että maailmalta kantautunut katsomoväkivallan ilmiö on siis täyttä totta jo meilläkin. Suurin osa rähinöistä on kuitenkin edelleen spontaaneja tunnekuohuja pienen piirin kesken ja usein myös Kuningas Alkoholi on tapahtumissa vahvasti läsnä.

Myös organisoidun väkivallan määrä on kuitenkin kasvussa. Miten näistä molemmista ikävistä lieveilmiöistä päästäisiin eroon? VB.com heittää kehiin muutaman ehdotuksen.

1. Seurojen vastuu


Futiskatsomoiden siivoaminen laitettiin Englannissa seurojen kontolle ja tulokset olivat erinomaisia. Nykypäivänä brittifutis on erittäin salonkikelpoista ja katsomoissa rähinöidään äärimmäisen harvoin. Seurojen keinovalikoimassa löytyy mm. potentiaalisesti väkivaltaisten kannattajien videokuvaaminen ja toisaalta faneille suunnattu ennakkomainonta. Tähän esimerkiksi sosiaalinen media on erinomainen kanava.

Suomessa kuvaamista on vastustettu muun muassa yksityisyyden suojan perusteella. Suurempi syy kattavan kameraverkon puuttumiseen härmässä lienee laitteiston hinta. Koko stadionin tai jäähallin kattava kameraverkko ei ole halpa investointi, mutta syylliset kahinoihin sillä saadaan selville lähes poikkeuksetta. Somettaminen ja asennekasvatus puolestaan on lähes ilmaista.

Seurojen ja lajiliittojen tulee myös aktiivisesti valjastaa omia pelaajiaan väkivallan vastaiseen työhön. Huippupelaajat ovat vuosien saatossa olleet paljon esillä "No to Racism"-kampanjan tiimoilta. Yhtä lailla tunnetuilla kasvoilla voitaisiin markkinoida väkivallatonta urheilua.

Englannin Valioliiga taistelee jalkapallon lieveilmiöitä vastaan monin keinoin, alla pätkä "No Room for Racism"-kampanjasta.



2. Sanktiot


Keppi ja porkkana toimii monessa asiassa. Jos jatketaan vertaamista brittifutikseen, niin saarivaltakunnassa käytössä on todella kovat rangaistukset hulinoinnista. Väkivallan lisäksi ikuisen porttikiellon katsomoon saa myös vaikkapa rasistisesta huutelusta. Myös Suomessa rähinöitsijöitä on syytä rangaista kovalla kädellä. Tällä on myös suora pelotevaikutus tulevaisuuden hölmöilijöille.

Sanktioiden tulee luonnollisesti koskea myös seuroja. Jos samojen joukkueiden kannattajat rettelöivät jatkuvasti, tulee seurojen ryhtyä toimeen ongelman kitkemikseksi. Mikäli tässä ei onnistuta tai asiaan ei suhtaudu riittävällä vakavuudella, ovat esimerkiksi pistemenetykset tai äärimmillään jopa sarjapaikan menettäminen erinomaisia keinoja motivoida yrittämään kovemmin.

Maailmalla sanktiot katsomoväkivallasta ovat kovia ja seuroille halutaan antaa selkeä ukaasi, että näin ei vaan voi toimia. Syyskuisessa Konferenssiliigan ottelussa ranskalaisen OGC Nicen ja saksalaisen FC Kölnin välillä tositoimiin päästiin tuntia aiottua myöhemmin hurjan katsomomellakan jäljiltä. UEFA tiedotti tuoreeltaan, että molempia seuroja odottaa mittavat rangaistukset.


3. Asennekasvatus


Sitten vähän abstraktimpaan ratkaisumalliin. Vanha totuus on, että ongelmaa on turha ratkoa ilman puuttumista varsinaiseen juurisyyhyn. Katsomoväkivallan osalta juurisyitä voi toki olla monia, mutta ainakin asenteisiin on mahdollista vaikuttaa. Asennekasvatus on toimiva tapa lähes missä tahansa muulla elämän osa-alueella, miksei siis tässäkin.

Miten asenteisiin sitten vaikutetaan. Ainakin esikuvilla on valtava merkitys. Kun oman suosikkijoukkueen huippupelaaja toteaa, ettei väkivalta, rasismi tai mikä tahansa hölmöily ole hyväksyttävää, vaikutus on takuuvarmasti suurempi kuin vaikkapa seurojen tai lajiliittojen kädenlämpöisellä ja nuhtelevalla tiedotteella. Tämäkin vaatii toki seurojen yhteistyötä, mutta sen ei luulisi olevan nykypäivänä ongelma.


Mielikuvavaikuttaminen onnistuu mainiosti myös esimerkiksi (sosiaalisen) median kautta. Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa asiat on tapana pyrkiä esittämään, kuten ne oikeasti ovat. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että medialla on valtaa ja uskottavuutta. Tätä pitää ehdottomasti valjastaa enemmän hyötykäyttöön. Tässäkin seuroilla ja yksittäisillä urheilijoilla on iso rooli.

Eikä myöskään urheilusseurojen roolia lasten ja nuorten kasvattajana voi ohittaa. Seurat ovat vanhempien ja koulujen ohella hyvin merkittävä kasvattaja, reilusti yli kolmannes suomalaisista nuorista toimii jollain tapaa urheiluseuroissa. Kasvatukselliset vaikutukset riippuvat pitkälti seuran linjauksista ja valmentajien sekä muiden seuratoimijoiden kasvatusosaamisesta. Seurojen väkivallaton ja kiihkoton linja tuottaa paljon vähemmän tulevaisuuden huligaaneja. Ja todennäköisesti aikanaan myös paljon enemmän tasapainoisia aikuisia.