Mitä jos MM-yleisurheilu olisi ollut EM-yleisurheilu?

Mitä jos MM-yleisurheilu olisi ollut EM-yleisurheilu?
Koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen myötä yleisurheilun MM-kilpailut ja EM-kilpailut järjestetään samana kesänä. Niinpä Eugenen MM-areenalla kiinnitettiin poikkeuksellisen paljon huomiota siihen, miten suomalaiset pärjäsivät eurooppalaisessa vertailussa. Kärjistetään: jos MM-Eugene olisi ollut EM-Eugene, olisi Suomeen tullut neljä mitalia.
On tosiasia, että Suomi on pudonnut kauan sitten maailman yleisurheilun huipulta, kärjen tuntumasta tai edes Euroopan kärkipäästä. MM-kisoissa parhaaksi sinivalkoisen urheilijan sijoitukseksi jäi kuudes, johon päätyivät seiväshyppääjä Wilma Murto ja keihäänheittäjä Lassi Etelätalo.

Kisajoukkueen koko oli poikkeuksellisen suuri, 36 urheilijaa. Tämä johtui suurelta osin Venäjän ja Valko-Venäjän poissaoloista sekä Ukrainan normaalia pienemmästä urheilijajoukosta. Lisäksi Suomessa otettiin vastaa kaikki paikat, jotka jäivät täyttämättä vielä rankingien jälkeenkin.

Niinpä oli selvää, että suuren osan taso ei riittänyt millään taisteluun finaalipaikoista. Kokonaisuutena joukkue urheili hyvin pitkälti omalla tasollaan. Nähtiin yli- ja alisuorittamista, mutta enemmistö teki sellaisen suorituksen, jota realistisesti voitiin odottaakin.

MM-kisojen mitali- ja pistetaulukot ovat toki jossain määrin harhaanjohtavia mittareita. Harva kai määrittelee Perun maailman seitsemänneksi parhaaksi yleisurheilumaaksi, vaikka se mitalitaulukossa kyseiselle sijalle ylsikin. Tämän aiheutti kilpakävelijä Kimberly Garcia Leon, joka voitti sekä 20 että 35 kilometrin matkat.



Suuntaa nämä vertailut kuitenkin antavat. Suomi oli pistevertailussa sijalla 40. Maailmanmestari sai tässä kahdeksan pistettä, hopeamitalisti seitsemän ja kahdeksanneksi sijoittunut yhden pisteen.

Jos asioita ajattelee positiivisesti, keräsi Suomelle pisteitä neljä eri urheilijaa. Vaikka esimerkiksi Norja saavutti niitä yhteensä 24, vastasi niistä 15:stä juoksija Jakob Ingebrigtsen.

Asetelmat muuttuvatkin täysin, kun kolmen viikon kuluttua siirrytään kilpailemaan Euroopan mestaruusmitaleista.

Jos kärjistetään kunnolla, niin Suomi olisi saavuttanut neljä mitalia, mikäli ne olisi ratkottu Eugenessa MM-kisojen yhteydessä. Hopea olisi mennyt kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelälle, ja arvometallia olisi juhlittu myös lajikavalkadissa keihäänheitto-moukarinheitto-seiväshyppy (Lassi Etelätalo-Silja Kosonen-Wilma Murto).



Suomen MM-kisaurheilijoiden sijoitukset eurooppalaisten vertailussa


2) Kristiina Mäkelä, kolmiloikka
3) Lassi Etelätalo, keihäänheitto
3) Silja Kosonen, moukarinheitto
3) Wilma Murto, seiväshyppy
4) Aleksi Ojala, 35 kilometrin kävely
4) Senni Salminen, kolmiloikka
4) Alisa Vainio, maraton
5) Oliver Helander, keihäänheitto
5) Krista Tervo, moukarinheitto
6) Viivi Lehikoinen, 400 metrin aitajuoksu
6) Ojala, 20 kilometrin kävely
6) Kristian Pulli, pituushyppy
8) Saga Andersson, seiväshyppy (jaettu sija)
9) Sanne Erkkola, keihäänheitto
9) Toni Keränen, keihäänheitto
9) Elisa Neuvonen, 35 kilometrin kävely
10) Topi Raitanen, 3 000 metrin estejuoksu
11) Ella Junnila, korkeushyppy (jaettu sija)
11) Anniina Kortetmaa, 200 metrin juoksu
12) Suvi Koskinen, moukarinheitto
12) Sini Lällä, korkeushyppy (jaettu sija)
12) Mikko Paavola, seiväshyppy (jaettu sija)
12) Heta Tuuri, korkeushyppy (jaettu sija)
13) Enni Nurmi, 20 kilometrin kävely
14) Kristiina Halonen, 400 metrin aitajuoksu
14) Elmo Lakka, 110 metrin aitajuoksu
14) Salla Sipponen, kiekonheitto
15) Tommi Holttinen, seiväshyppy (jaettu sija)
15) Eveliina Määttänen, 800 metrin juoksu
16) Elina Lampela, seiväshyppy (jaettu sija)
16) Tuomas Seppänen, moukarinheitto
18) Nathalie Blomqvist, 1 500 metrin juoksu
19) Aaron Kangas, moukarinheitto

Kolmiloikka on suurimpien toivojen laji


Juuri naisten kolmiloikassa Suomen menestysmahdollisuudet tulevat olemaan Münchenissä kaikista parhaat. Paras eurooppalainen, Patricia Mamona, oli Eugenessa vain niukasti Mäkelän yläpuolella. Lisäksi MM-finaalin ulkopuolelle jäänyt Senni Salminen oli tästä huolimatta eurooppalaisista neljänneksi paras.

Toki pitää huomioida se, että Ukrainan Marina Bekh-Romanchuk epäonnistui finaalissa pahoin. Hän on ilman muuta ykkössuosikki Euroopan mestariksi.

Nousukuntoisen Wilma Murron tilanne näyttää herkullisen hyvältä. Slovenian Tina Sutej oli naisten seipäässä tilastojen osoittamalla tavalla vanhan mantereen ykkönen, mutta kaikki muut ovat ehdottomasti päihitettävissä.



Miesten keihäässä tilanne on oivallisista vertailusijoista huolimatta hankalampi. Tshekin Jakub Vadlejch ja Saksan Julian Weber ovat olleet läpi kauden erittäin vakuuttavia, ja MM-kisoissa ero Etelätaloon ja Oliver Helanderiin oli useita metrejä.



Noston arvoinen on ehdottomasti 400 metrin aitajuoksija Viivi Lehikoinen. MM-hopeamitalisti Femke Bol on aivan omassa luokassaan, mutta hänen jälkeensä kaikki asiat ovat täysin auki.

Hieman kauempaa listalta on syytä pohtia Topi Raitasta. Kunnossa ollessaan estejuoksijan mitalimahdollisuus olisi täysin realistinen. Vatsavaivoista Eugenessa kärsinyt mies on kirikykynsä ansiosta kuin tehty EM-kisan kaltaiseen, verraten rauhallisen matkavauhdin tapahtumaan. Vuosi sitten olympialaisissa edelle ehti vain muiden mantereiden miehiä.



Listat ovat joiltain osin myös hieman hämääviä. Melko moni eurooppalainen maratoonari jätti Eugenen väliin keskittyäkseen EM-kisoihin. Siksi Alisa Vainioon ei ole syytä kohdistaa sellaisia menestysodotuksia kuin eurooppalaisvertailu antaisi olettaa.