Laine tuskasta tammikuun huipputehoihin
Tamperelaislähtöinen laituri
Patrik Laine aloitti toisen täyden kautensa Columbuksessa kovin odotuksin. Melko lupaavasti joskin ailahtelevasti sujunut sesonki 2021-22, sekä kesän siirtomarkkinoilta naarattu jättivonkale
Johnny Gaudreau antoivat uskoa Tesoman suuren pojan, sekä koko joukkueen tykkikauteen. Tuskaista on kuitenkin ollut varsinkin Blue Jacketsilla, joka on umpisurkean alkukauden ansiosta vajonnut koko
NHL:n hännille.
Henkilökohtaisestikin kausi on ollut Laineelle hankala, mutta myös loistavia jaksoja on mukaan mahtunut. Tammikuun puolivälin jälkeen
Laine on ollut koko sarjan toiseksi tehokkain pelaaja. Edellinen tulikuuma jaksoi osui joulukuulle, kun laituri paukutti maaleja liukuhihnalta. Kuumien jaksojen vastapainona on sitten yhtä lailla jääkylmiä kausia, jolloin mikään ei tunnut onnistuvan.
Laineen tilastot ovatkin tuttuun tapaan tämän kauden osalta melkoinen emävale. Laine on tehtaillut tehoja hieman alle piste per peli tahtiin, mikä äkkiseltään kuulostaa tasaiselta suorittamiselta. Totuus on kuitenkin täysin toinen. Laine on pelannut tällä kaudella
noin puolet otteluistaan "kiikareilla", eli tehoiksi on kirjattu pyöreät 0+0. Pisteettömistä otteluista iso osa on myös peräkkäin, eli Laine tosiaan tuntuu jälleen olevan (vain hieman) kärjistäen joko kuuma tai kylmä.
Kuumaa, kylmää. Tammikuu on jälleen paljastanut Patrik Laineen kahdet kasvot.
Ei mitään uutta auringon alla
Lainetta tarkemmin seuranneille tämän kauden vuoristoratamaisessa menossa ei ole mitään uutta. Viime kesänä muhkean neljän vuoden ja lähes 35 miljoonan dollarin jatkosopimuksen tehnyt hyökkääjä on
läpi uransa pelannut rikkonaisia kausia, joissa huiput ovat todella korkeita ja alhot matalia.
Laineen "kuivat kaudet" ovat olleet NHL:ssä yllättävänkin samanlaisia. Yleensä puhutaan kauden aikana keskimäärin noin kahdesta
10-15 matsin pituisesta jaksosta, jolloin maaleja syntyy korkeintaan yksi tai kaksi. Samalla yleensä myös Laineen plus-miinustilasto ottaa osumaa, joten laiturista tulee kylmien kausiensa aikana joukkueelleen rasite.
Kuivat jaksot vievät myös mahdollisuudet nousta sarjan parhaiden maalitykkien joukkoon ja tavoitella maagisia 50 tai 60 maalin rajapyykkejä. Ailahteleva tuloskunto ei myöskään ole se paras valtti sopimusneuvotteluissa, mutta
Columbus päätti uskoa Laineeseen. Laineen varanneella Winnipeg Jetsillä ei yhtä hyvää visiota varauksensa tulevaisuudesta tainnut olla. Kohusiirrosta tuli tammikuussa kaksi vuotta.
Yksilöpelaaja joukkuelajissa?
Kaikki tilastot tukevat sitä, että Laine on
flow-pelaaja sanan puhtaimmassa merkityksessä. Parhaimmillaan kaikki toimii kuin tanssi, huonoimmillaan kaukalossa nähdään kiukutteleva tuittupää. Mistä tämä sitten johtuu?
Ei voi välttyä ajatukselta, että syyt löytyvät pitkälti henkiseltä puolelta. Parhaillekin pelaajille tulee pitkän kauden aikana vaikeita jaksoja, mutta Laineelle ne tuntuvat olevan paljon normaalia syvempiä ja pitempiä. Muutama vaikeampi peli
syö usein Laineen pelihuumorin täysin ja oravanpyörä on valmis. Taiteilijasieluna Laine tuntuu myös turhautuvan helposti silloin, kun taidetta ei kaukalon puolella synny.
Syytä on toki joukkueessakin. Esimerkiksi Columbuksen umpisurkea ylivoima on ollut omiaan syömään Laineen pelihuumoria. Huippuvaarallisena ylivoimatykkinä tunnettu Laine ei ole missään vaiheessa päässyt Blue Jacketsin pakkopelissä niille tehoille, mitä on odotettu. Myös kemia toisen supertähden Gaudreaun kanssa loistaa poissaolollaan. Tälläkin kaudella
Columbuksen ylivoima on sarjan heikoimmasta päästä, mikä on näillä pelureilla melkoinen mysteeri.
Nähtäväksi jää, millainen Laineen tulevaisuus taalaliigassa on. Sanomattakin on selvää, ettei lähes yhdeksän miljoonan vuosipalkkaa nauttivalta laiturilta odoteta kymmeniä "ohipelejä" kaudessa, olkoonkin että myös tulosta syntyy kuumina kausina mukavasti. Löytääkö Laine sisältään tasapainoisemman pelaajan, vai nähdäänkö jatkossakin puhtaasti fiiliksellä eteenpäin puskeva taiteilija? Se saattaa olla
kysymys, joka määrittää Laineen koko loppu-uran suunnan.