Pesäpallon sopupeliskandaali

Julkaistu: 08.09.2014 00:00


Pesäpallon sopupeliskandaali
Pesäpallo nousi 1990-luvun lopussa suosionsa huipulle. Valitettavasti kansallispelimme parissa työskennelleiden ja pelanneiden vedonlyöntihurmio ja vauhtisokeus johti ajolähtöön ja se päättyi totaaliseen epäonnistumiseen ja kolmeen paloon.

Superpesiksen kiirastuli


Pesäpalloilu kävi todellakin kuoleman rajoilla, mutta laji on pikku hiljaa palaamassa tuonelan porteilta takaisin elävien kirjoihin. Sopupeliskandaali on kuitenkin jättänyt ikuisen leiman kansallispelimme päälle. Vaikka tapahtumasta on jo kohta 15 vuotta, ei tapahtuma ole vieläkään unohtunut.



Veikkaus muutti pelin sääntöjä


Oli pitkälti Veikkauksen ansiota tai syytä, että pesiksen yhdeksän vuoroparin systeemi vaihdettiin kahden jakson peliksi. Peliin saatiin näin helposti luotua vedonlyöntikohteita, Veikkaus ansaitsi enemmän rahaa ja pesisyleisö pystyi lisäämään jännitystä veikkaamalla omia suosikkejaan.

Pesikselle tästä veikkauspotista ei kuitenkaan lohjennut kuin murto-osa. Toki pesäpallon jaksomuutos oli myös yleisölle ystävällisempi, mutta ennen kaikkea jaksopeli luotiin vedonlyöjiä varten.

Tuolloin muutos otettiin lähes poikkeuksetta avosylin vastaan ja sama systeemi on käytössä tänäkin päivänä. Pesiksellä menee taas ihan kohtuullisesti, mutta palataan vielä sopupeliskandaalin synkkiin tunnelmiin ja viidentoista vuoden takaisiin tapahtumiin.


Mitä tuolloin sitten tapahtui?


Elettiin vuoden 1998 elokuuta. 11.8. pelattiin ottelut Seinäjoen Maila-Jussit – Kankaanpään Maila ja Oulun Lippo – Jyväskylän Kiri. Molemmat ottelut päättyivät isokertoimiseen tasapeliin kahden jakson jälkeen. 13.8. pelattiin myös Kaisaniemen Tiikerit – Haminan Palloilijat, Siilinjärven Pesis – Juvan Pallo ja Kankaanpään Maila – Oulun Lippo –pelit ja kaikissa näissä viidessä pelissä Vantaan käräjäoikeus katsoi pelaajien ja seuroja muutoin lähellä olevien henkilöiden sopineen tuloksia.

Pesispelaajat, toimitsijat ja joukkueiden toimihenkilöt muodostivat ison yhteisön, joka sokeutui uutukaisen pitkävedon ja isojen kertoimien tuomista taloudellisista mahdollisuuksista. Pelaajat sopivat keskenään otteluiden lopputuloksista ja useampi sovittu ottelu tiesi isoja kerroinpotteja. Pajatsoa tyhjennettiin siis hieman eri tavalla kuin pesiksessä oli totuttu.

Joka tapauksessa, isompi joukko sekä pelaajia että valmentajia ja muita henkilöitä oli sotkeutunut vyyhtiin ja tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen kerta kun pelattiin sopupelejä, mutta tällä kertaa Veikkauksen pelikellot soivat niin kovaa että asia oli tutkittava. Joidenkin arvioiden mukaan tätä kaveripiirien hämäräpeliä oli jatkunut jo jonkin aikaa ja se ei olisi mikään ihme, sillä sopupelillä pienellä palkalla pelaaville pesiksen pelaajille oli kuitenkin luvassa hieman bonusta.

Elokuun kaksi pelikierrosta päättivät kuitenkin Veikkauksen pelit siihen paikkaan. Alkoi pesiksen kiirastuli, joka on liekittänyt lajin ydintä useamman vuoden vielä tapahtumien jälkeen.


Kovat tuomiot harrastelijoiden puuhista


Elokuun 1998 pelit olivat siis viimeinen niitti, jolloin koko sopupelikarmeus paljastui. Epäilyjä oli ollut aikaisemmin ja pesisliittokin oli tehnyt omia tutkimuksiaan, pääsemättä niissä kuitenkaan isompiin tuloksiin. Poliisi tutki tuolloin peräti 460 ihmisen toimet liittyen ko. otteluihin ja rangaistuksia tuli sakoista aina ehdollisiin vankeustuomioihin. Isoin tuomio tuli petoksesta ja avunannosta useampaan petokseen ja tuomio näistä oli viisi kuukautta vankeutta. Tämän lisäksi noin kolmisenkymmentä pelaajaa on saanut langettavan tuomion.

Lisäksi pelaajat ovat joutuneet maksamaan voittojaan takaisin Veikkaukselle. Veikkauksen laskujen mukaan tappiot olivat olleet peräti 14 miljoonaa markkaa, joista osa syntyi Veikkauksen menettäessä pelikohteita, joilla se oli budjetoinut saavansa voittoja pelaajilta.

Pesiksen sopupeliskandaali kävi kalliiksi myös niille joukkueille, joiden todettiin osallistuneen sopupeleihin. Ne joukkueet pudotettiin kahta sarjaporrasta alaspäin. Tämän lisäksi liitto oli aiemmin suorittanut omia tutkimuksiaan, joissa se oli jo epäillyt sopupelejä, mutta tietyt pelaajat olivat valehdelleet näissä ”kuulusteluissa”. Poliisin kuulusteluissa tarina oli kuitenkin muuttunut ja liitto ei tästä tietenkään voinut olla rankaisematta pelaajia. Valehdelleiden pelaajien seuraava kausi loppuikin juhannukseen.


Arvet näkyvät vieläkin


Pesäpalloilu kärsi valtavan imagotappion ja tuota imagoa yritetään paikkailla vielä tänäkin päivänä. Pesiksellä meni 1990-luvulla varsin lujaa, tuli uusia sponsoreita, joukkueita brändättiin, yritettiin saada epätoivoisesti joukkue juurrutettua pääkaupunkiseudulle, tuli Veikkaus ja pitkävetokohteita… liian paljon, liian nopeasti.

Vaikka Pesis onkin kansallispelimme, niin lähinnä peliä pelataan pienillä paikkakunnilla. Pesiksellä ei esimerkiksi ole joukkuetta Helsingistä, Tampereelta, Turusta tai monesta muustakaan isommasta kaupungista. Tämä toki syö pelin kannatuslukuja valtaisasti ja otteluiden yleisömäärät lasketaan muutamissa tuhansissa. Monet joukkueet ovatkin olleet taantuman aikana hätää kärsimässä, tosin viime vuosina sponsorirahaa on pesiksellekin herunut ihan eri tavalla. Pesiskohteiden paluu pitkävetolistalle vuonna 2005 (tasapelin veikkaamisen mahdollisuus lisättiin v. 2009) on varmasti yksi syy tässä.


Pesisväki teki lajille sittenkin palveluksen?


Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Pesis koki tuolloin valtavan nöyryytyksen, jonka ansiosta laji pudotettiin takaisin maan pinnalle ja pesiskenttien ilma puhdistui.

Pesiksen arvomaailma meni todellakin uuteen uskoon ja syntyi pohja aivan uudenlaiselle seuratoiminnalle. Palattiin jälleen siihen samaan talkoohenkeen, jonka Tahko Pihkala oli aikanaan muiden kanssa luonut ja josta pesiksestä on aina pohjimmiltaan ollut kyse. Perustettiin mm. “operaatio kotipesä”, jonka mukaisesti pesäpallosta tehtiin joka paikkakunnan asukkaiden oma kyläpeli. Pesäpallon kansalaistoiminnasta tuli opetusministeriön tukema pilottihanke.


Vedonlyönnin syy vai seuraus?


Vaikka vedonlyönti onkin tuonut ihan perinteisille lajin seuraajille tuplasti jännitettävää, voidaanko kuitenkaan sanoa niin, että vedonlyönti olisi syypää sopupeleihin? Tuskin se syy on, mutta osatekijä kuitenkin.

Sopupelit ovat urheilun syöpä, mutta mitään ratkaisevaa keinoa niiden poistamiseksi urheiluvedonlyönnin parista ei ole vielä keksitty. Tietenkin useampia sopupelien järjestäjiä on kuulusteltu ja rangaistukin, mutta tuntuu että kun yksi tekijä saadaan kiinni, tulee kaksi uutta tilalle.

Tämän vuoden helmikuussa Europol mm. tiedotti että se on havainnut jopa neljänsadan ottelun taustalta ottelutulosten manipulaatioon viittaavaa toimintaa. Hurja määrä, mutta varmasti se on odotettavissakin kun tänä päivänä vetoa voi lyödä vaikkapa Suomen, Ruotsin tai lähes minkä vaan Euroopan tai muiden maanosien maiden alempien divareiden otteluista. Siellä pelaajien palkat eivät ole isoja ja pienellä rahalla voi saada aikaiseksi sopupelin, jolla tehdään vaikkapa Kiinan vetomarkkinoilla moninkertaiset rahat mitä lahjontaan menee rahaa. Raha puhuu ja onhan kyseessä useampien miljardien nouseva liiketoiminta.

Mikäli aihe ja nimenomaan pesiksen sopupeli kiinnostaa lisää, tsekkaa ylen arkistosta Silminnäkijä-ohjelman Kansallispelin harhaheitto -pätkä. Puolituntisen aikana paljon mielenkiintoista tietoa ja pohdittavaa tähänkin päivään.