Suomi, miesten tenniksen paras Pohjoismaa

Suomi, miesten tenniksen paras Pohjoismaa
Joku voi vielä muistaa melko tasan kymmenen vuotta sitten tehdyn Suomen Huippu-urheilun muutosryhmän raportin sekä siihen liittyneen vision. Päämäärän mukaan Suomen piti olla urheilussa paras Pohjoismaa vuonna 2020. Näin ei tapahtunut, mutta kun mennään riittävän syvälle yksittäiseen lajiin, näyttäytyy Suomi menestyjänä. Hieman yllättäen tilanne on sellainen miesten tenniksessä Harri Heliövaaran ja Emil Ruusuvuoren johdolla.
Tietyillä mittareilla Suomi on jopa selvästi paras Skandinavian maa tämän hetken miesten tenniksessä. Myönnettäköön tosin, että mittarit pitää asettaa melko tarkasti.

Kaksinpelissä ykkösnimet löytyvät tällä hetkellä Norjasta ja Tanskasta. Casper Ruud on vakiinnuttanut paikkansa vähintään top-15:ssä, Holger Rune kohosi puolestaan hurjasti ylöspäin Ranskan avointen semifinaalilla.

Niinpä Emil Ruusuvuori on juuri nyt niin sanottu kolmosviulun soittaja. Ruotsista ei puolestaan ole ainuttakaan pelaajaa top-sadassa, mutta Ymerin veljekset hipovat tuota rajaa.

Kun huomioi nousuvireisen Otto Virtasen, on näiden maiden kaksinpelitaso varsin lähellä toisiaan. Norjalla on hiljaista Ruudin ja Tanskalla Runen takana. Toki sama pätee Suomeenkin duon Ruusuvuori-Virtanen takana.



Nelinpelissä tilanne on suomalaisittain valoisa. Harri Heliövaara on tehnyt kovaa jälkeä. Asia on syytä myöntää, arvostaa nelinpeliä kilpailun kovuuden tai sen pienuuden suhteen sitten kuinka paljon tahansa.

Patrik Niklas-Salminen kipuaa rankingissa kovaa vauhtia ylöspäin. Niinpä Suomi on miesten nelinpelissä juuri nyt kiistaton Skandinavian ykkönen. Sitä kautta uskallamme julistaa herruuden myös koko miestenniksen osalta.



Emil Ruusuvuori


Ranking-listoilla on vielä hieman "vanhoja" pisteitä korona-ajan alun totaalisen pelaamattomuuden jäljiltä. Ranking alkaa joka tapauksessa kertoa jo varsin kattavasti totuuden siitä, miten tennismaailmassa on viimeisimmän vuoden aikana edetty.

Kun katsotaan pelkästään tämän vuoden pelit sisältävää Race-listaa, löytyy Ruusuvuori sijalta 40. Sijoitus on siis hieman parempi kuin ATP-rankingissa.

Välimatkaa ylöspäin on Racessa 34 pistettä. Rankingissa etäisyys varsinkaan noin sijalle 20 ei ole mahdottoman suuri, mutta toki suomalaiselta edellytettäisiin nähtyä parempia tuloksia kovemmissa kilpailuissa.

Tällä viikolla suomalainen pelaa Washingtonin ATP500-turnauksessa. Vihjeen avauskierroksen otteluun Mackenzie McDonaldia vastaan voi lukea tästä.



Grand Slameissa paras saavutus on edelleen eteneminen toiselle kierrokselle, eikä mies ole Mastersissakaan mennyt kuin kerran sitä pidemmälle. Toisen kierroksen paikka oli päätepysäkki myös tämänvuotisessa Wimbledonissa.

Neljän viikon kuluttua odottavassa US Openissa Ruusuvuori tuskin ehtinee aivan sijoitetun pelaajan statukseen. Toisaalta hän pääsee suoraan pääsarjaan ensi viikon Mastersissa.

Harri Heliövaara


Heliövaara lähti tähän vuoteen nelinpelirankingilla 64. Vielä ensimmäiset Australian kisat menivät Lloyd Glasspoolin kanssa nihkeästi, mutta sen jälkeen meno on ollut aiempiin vuosiin verrattuna melkoista. "Toista uraa" läpikäyvä Heliövaara on siis kivunnut rankingissa jo 26:nneksi, eikä esimerkiksi 12. sija ole kuin noin tuhannen pisteen päässä.

Kaiken lisäksi Heliövaara ja Glasspool ovat Race-listalla parina peräti seitsemäntenä. Toisin sanoen he ovat kiinni jopa ATP-finaaliturnauksen paikassa. Toki tässä vertailussa kuudenteen sijaan on melko paljon matkaa, kun taas muutama pari seuraa takana lähietäisyydellä.

Yhden näistä kaksikoista muodostavat italialaiset Simone Bolelli & Fabio Fognini. He nousivat Race-listalla yhden sijan päähän Heliövaarasta ja Glasspoolista jälkimmäisten kannalta äärimmäisen karvaalla tavalla. "Glassovaara" johti viime lauantaina Umagin finaalin toisen erän tie-breakia 6-0, eli heillä oli jo pelkästään tuossa vaiheessa kuusi peräkkäistä ottelupalloa.

Ne ottelupallot olivat ja menivät. Silti tilanne on hieno ja kontrasti uraansa tauolla pitävään Henri Kontiseen melkoinen.



Patrik Niklas-Salminen ja Otto Virtanen


Molemmat ovat nousussa omilla osa-alueillaan. Niklas-Salmisen kaksinpeliranking on 800:nnen huonommalla puolella, mutta nelinpeli kulkee juuri nyt paremmin kuin koskaan.

25-vuotias tamperelainen oli tämän vuoden alkaessa nelinpelirankingin 594:s ja heikoimmillaan peräti 652:s. Asiat alkoivat muuttua tämän artikkelin listoillakin esiintyvän Viktor Durasovicin kanssa. Pari voitti Lillessä pelatun Challenger-kisan.

Partneri on sitä ennen ja sen jälkeen vaihtunut usein, mutta kaksi edellistä peliviikkoa ovat olleet erinomaiset Karol Drzewieckin kanssa. Sekä Tampereen että Zugin Challengereissa irtosi finaalipaikka, ja vaikka loppuottelut päättyivätkin tappioihin, on ranking yhtäkkiä 200:n paremmalla puolen.



Otto Virtasen, 21, ammattilaisuran alku on yskähdellyt, mutta vähitellen näkyy merkkejä paremmasta. Viime vuosi oli yksittäisiä Futures-turnausvoittoja lukuun ottamatta vaikea, ja ailahtelua on riittänyt tänäkin vuonna.

Asiat alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen Surbitonin nurmikenttäturnauksessa. Kovasyöttöinen ja vähemmän sulavaliikkeinen pitkä pelaaja eteni karsintojen kautta aina Challenger-välierään asti. Myös Nottinghamin nurmella hän läpäisi karsinnat, ja näin ranking nousi ennätystasolle.

Kovat kentät ovat toistaiseksi olleet tuloksellisesti massaa parempia. Alkaneella viikolla Virtanen pelaa Liberecin massa-Challengerin pääsarjaa.