NHL: Tyynenmeren Divisioona 2015-2016 kausiennakko

NHL:n Tyynenmeren divisioona 2015-2016; katso Anaheim Ducksin, Arizona Coyotesin ja Calgary Flamesin kausiennakko, rosteri sekä pelaajasiirrot.

Anaheim Ducks


Ducksin organisaatiossa odotukset viime kauteen lähdettäessä olivat korkealla, sillä Ryan Kesler oli liittynyt joukkueen rosteriin ja toi omalla pelillään juuri mitä häneltä odotettiin. Ilman hänen otteitaan Ducksin lento ei olisi kestänyt niin kauan, kuin oli mahdollista hänen avustuksellaan. Ducksin runkosarja oli todella hyvä ja joukkue sijoittuikin koko liigan kolmanneksi, kun edellä olivat vain idän konfferenssin Montreal Canadiens ja New York Rangers. Joukkueen saldo 82 pelin jälkeen näytti vakuuttavaa lukemaa 51-24-7, joka on nykyisessä NHL:ssä todella kova suoritus. Anaheim voitti siis samalla läntisen konfferenssin parhaalle joukkueelle myönnettävän Clarence S. Campbell- palkinnon ja joukkue suuntasi pudotuspeleihin varma kotietu taskussaan.

Ducks raivasi tiensä jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta kaadettuaan Winnipeg Jetsin puhtaasti otteluvoitoin 4-0 ja kohtasi toisella kierroksella Calgary Flamesin. Flames oli tehnyt suuren yllätyksen runkosarjassa, kun joukkue oli raivannut tiensä pudotuspeleihin, mutta Vancouver-sarjan jälkeen Flames sai lopulta ryöstettyä Ducksilta vain yhden pelin ja kausi oli ohi. Karri Rämön edustaman seuran taival päättyi katkeraan maaliin, kun Ducksin Corey Perry survoi väkisin voittomaalin viidennen ottelun ensimmäisessä jatkoerässä.

Ducksin pudotuspeli tie vei siis aina konfferenssifinaaleihin ja joukkue näytti olevansa valmis Chicagoa Blackshawksia vastaan käytyyn sarjaan. Urakka päättyi kuitenkin Hawksin käsittelyssä kirvelevään 4-3 tappioon sarjasta, joka oli yksi viihdyttävimmistä pudotuspelitaistoista vähään aikaan. Ducks johti sarjaa jo kolmesti, mutta kotiedusta huolimatta hävisivät sarjan seitsemännessä pelissä. Seitsemännen pelin ratkaisi Chicagon kapteeni Jonathan Toews jo ensimmäisessä erässä, kun hän siirsi Hawksin 2-0 johtoon ja tästä Ducks ei enää toipunut, vaan Chicago jatkoi matkaansa aina päätyyn asti voittaen Stanley Cupin.

Tulevaan kauteen Ducks lähtee yhden kauden kokeneempana ja varmasti näytönhaluisena joukkueena, joka haluaa huuhtoa edellisvuoden karvaan pettymyksen maun pois. Siihen joukkueella on kaikki edellytykset, sillä joukkuetta on jälleen vahvistettu juuri sitä silmällä pitäen.

Maalivahdit:


Frederik Andersen pelasi hyvän viime sesongin pelaten peräti 54 ottelua ja päästi näissä otteluissa vain 2.38 maalia per peli. Andersenin asema ykkösmiehenä sementoitui John Gibsonin loukkaantumisen myötä, joka ei jättänyt valmennusjohdolle vaihtoehtoja. Andersen oli toki kantanut hyvin vastuunsa jo tuohon asti, mutta ei lopulta yltänyt kuitenkaan maagiselle tasolle.

Ducksin maalivahtitilanne on erittäin mielenkiintoinen, sillä seura hankki kesällä Anton Khudobinin Carolina Hurricanesista. Andersenin ja Gibsonin takana on siis yksi kirittäjä, joka ei varmasti anna kummallekkaan siimaa harjotusleirin aikana. Khudobinin cap hitin ollessa vielä 2.2 miljoonan luokkaa on miestä vaikea kuvitella farmin puolelle. John Gibson vielä kirjoitti kolme vuotisen jatkopahvin, joka tulee voimaan alkavan kauden jälkeen, joten Ducksin maalivahtiosastoa katsotaan isolla suurennuslasilla ja kauppojakin on varmasti luvassa jossain vaiheessa.

Puolustus:


Ankat vahvisti kesällä puolustustaan, kun se hankki Vancouver Canucksista puolustaja Kevin Bieksan vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon. Bieksa hankinta tuo tarvittavaa kokemusta joukkueen puolustukseen ja miestä voidaan käyttää myös ylivoimalla. Ducksin puolustuksessa löytyy muutenkin tulivoimaisia yksilöitä ja Bieksa on tässä hyvänä lisänä. Tuleva kausi on vedenjakaja joukkueen nuorille puolustajille, sillä Sami Vatasen, Hampus Lindholmin sopimukset päättyvät alkavaan kauteen ja jatkosopimusten laatuun tulee vaikuttamaan pitkälti se miten herrat suoriutuvat.

Joukkueen puolustus ei ollut viime kaudellakaan se kaikista tiivein, vaan joukkue voitti pelejä pitkälti takomalla maaleja enemmän kuin vastustaja teki heidän päähänsä. Anaheimin ns. "pelikirjaan" kuului viime kaudellakin se, että toisen erän aikana päästettiin vastustaja edelle ja kolmannessa erässä järjestettiin 2-3 maalin ilotulitus. Tätä ei voi toki laittaa puolustajien piikkiin, mutta esimerkiksi Simon Despres oli välillä niin tuuliajolla, että jos vastustaja ei tehnyt hänen antamistaan paikoista maalia, niin hän istui jäähyaitioon. Tämä koski myös muitakin joukkueessa, mutta eteenpäin mennäkseen asioiden pitää vielä terävöityä huomattavasti oman pään osalta.

Hyökkäys:


Ducksilla ei ole edelleenkään ongelmia maalinteossa, vaan Ryan Getzlaf ja Corey Perry jatkoivat tuttua menoaan. Kaksikon puolustuspeliä on usein kritisoitu, mutta kaksikko on tehnyt selvän parannuksen viime kausina. Ryan Keslerin liittyminen joukkueeseen toi myös vahvan lisän kahdensuunnan pelaamiseen ja vaikka hänen tehotilastonsa painuikin niukasti pakkaselle, niin oli hän korvaamaton mies Ducksille. Ankkojen sentteriosasto vahveni kesällä lisää, kun Shawn Horcoff teki vuoden sopimuksen joukkueen kanssa. Horcoffin ura on jo ehtoo puolella, mutta hän tuo kaivattua syvyyttä ja kokemusta. Getzlaf, Kesler, Richard Rakell, Nate Thompson ja Horcoff muodostavat todella kovan sentteriosaston.

Laituripuolella tehtiin vaihdoksia jo edellisen kauden aikana, kun Devante Smith-Pelly lähetettiin Montreal Canadiensiin, josta vaihdossa saatiin Jiri Sekac. Kesällä joukkue on hankkinut tuulennopean Carl Hagelinin New York Rangersista ja Minnesota Wildissa kautensa päättäneen Chris Stewartin, jotka tuovat varmasti hyvän mausteen joukkueen peliin. Hagelin varsinkin tulee aiheuttamaan ongelmia terrierimäisellä pelillään, johon kuuluu vahvaa kahdensuunnan pelaaminen.

Ennuste:


Ducks tulee jälleen taistelemaan divisioonansa kärkisijoista. Joukkueen nuoremmat pelaajat ovat jälleen vuoden kokeneempia ja kirvelevä playoff tappio on varmasti lisännyt menestyshaluja joukkuuessa. Paperilla joukkue kuuluu jälleen konfferenssinsa ja liigan kärkipäähän, joten odotusarvona voidaan naulata jo varma pudotuspelipaikka. Joukkueen viisikkopelin kehittyminen tulee ratkaisemaan pitkälti, kuinka pitkälle joukkueen ratkeet riittävät siitä eteenpäin. Valmentaja Bruce Boudreau on myös tarkkailun alla, sillä mieheltä on nähty välillä todella outoja siirtoja. Käytännössä voidaan sanoa, että ellei tämä herra sekoita Ducksin peliä täydellisesti omilla kokoonpano säädöillään, niin Stanley Cup on ainoa tavoite.

Arizona Coyotes

Coyotesin viime kaudesta ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, kun joukkue sijoittui koko liigan toiseksi viimeiseksi kahden pisteen erolla Buffalo Sabresiin. Coyotesin maaliero oli myös karmaiseva, sillä joukkueen tehotilasto näytti kauden päätteeksi lukemaa -102. Suunta voi olla vain ylöspäin Arizonassa, mutta joukkueen ympärillä on ollut runsaasti kysymysmerkkejä koko aika. Coyotesin ongelmat Glendalen kaupungin kanssa, ovat vahvistaneet huhuja organisaation siirtämisestä pois Arizonasta. Gila River Arenan vuokrasopimus on nyt kuitenkin pidetty voimassa ja Coyotes pääsee aloittamaan kauden kyseisessä hallissa.

Maalivahdit:


Mike Smith on ollut joukkueen tukipilari jo neljän kauden ajan ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Seurakseen Smith saa ensi kaudelle Anders Lindbäckin, joka hieman yllättäen sai vielä mahdollisuuden NHL:ssä. Smith tulee jälleen pelaamaan ylivoimaisesti suurimman osan joukkueen peleistä, mutta Lindbäckin otteet ratkaisevat Smithin harteille tulevan kuorman. NHL:n otteluohjelma on niin raadollinen, että kakkosveskarin täytyy pystyä pelaamaan vähintään 20 ottelua.

Louis Domingue kävi viime kaudella pelaamassa seitsemän ottelua Coyotesin maalilla, mutta hänestä tuskin on hirveästi apua, jos Smith esimerkiksi loukkaantuisi. Joukkueen maalivahtiosasto on siis täysin Smithin varassa ja nähtäväksi jää pystyykö Lindbäck antamaan hänelle minkäänlaista helpotusta. Edelliset kaudet eivät ole kovin lupaavia olleet ja hänen täytyykin nostaa selvästi tasoaan jos haluaa vielä taalajäillä pelata.

Puolustajat:


Joukkueen puolustuksesta poistunut Keith Yandle oli pitkään parhaimpia pelaajia Coyotes-puolustuksessa, mutta nyt kaikki katseet siirtyvät Oliver Ekman-Larssoniin. Mies on takonut jo kahdella edellisellä kaudella 40 tehopistettä ja on edelleen joukkueen tulevaisuuden kannalta todella tärkeä palanen. Kysymykset liittyvätkin siihen, kuinka hän saa tukea muilta puolustajilta. Zbynek Michalekin paluu on tärkeä siirto Coyotesille, sillä hän tuo 700 pelin edestä kokemusta joukkueen peräpäähän.

Nuorien Connor Murphyn ja Brandon Gormleyn peli on ollut vielä hakemista, eikä Coyotesin sekava tilanne ole ainakaan yhtään edesauttanut herrojen kehittymistä. Murphyn kausi varsinkin oli vaikea, sillä vastuu oli toistaiseksi liian suuri, kun katsoo miehen tehotilastoa joka painui -27 osumaa pakkaselle. Molemmilla pelaajilla päättyy sopimus tähän kauteen ja se on omiaan nostamaan odotuksia. Muuten Coyotes-pakisto on keskinkertainen ja vaikka kesällä hankittu Nicklas Grossmann tuo kovuutta ja peruspeliä Coyotesin maalin eteen, niin siihen se sitten jääkin.

Ilman Michalekin saapumista Coyotesin alakerta olisi näyttänyt todella ohuelta. Nyt kuitenkin Kojootit saavat rakennettua jokseenkin siedettävän puolustuskaluston ja mikäli Murphy ja Gormley onnistuvat nousemaan uudelle tasolle, niin tilanne näyttää hieman lupaavammalta aikaisempiin kausiin nähden.


Hyökkääjät:


Tuleva kausi tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä joukkueessa on monta lupaavaa hyökkääjää tulevalla kaudella. Max Domilta ja Dylan Stromelta odotetaan varmasti näyttöjä jo tulevalla kaudella. Nämä herrat ovat organisaation tulevaisuus ja paljon riippuu heidän otteistaan, kuinka seura pääsee nousemaan suosta. Jos nämä herrat pystyvät nousemaan jo ensimmäisellä kaudellaan vastuunkantajiksi, niin seura voi parantaa huomattavasti otteitaan tulevalla kaudella.

Coyotesin korjausliike tarvitsee myös Mikkel Bödkerin ja Martin Hanzalin kaltaisten pelaajien kunnossa pysymistä. Molemmat pelaajat olivat melkein puolet kaudesta sivussa ja se oli omiaan pahentamaan Coyotesin alamäkeä. Nuoren Tobias Riederin pirteät otteet ovat myös tarpeen alkavalla kaudella, sillä tehoja vaaditaan huomattavasti lisää. Peruspuurtajia joukkueesta löytyy jo aivan tarpeeksi, joten edellämainittujen herrojen on pakko marssia esiin.

Antoine Vermette palaa Chicagon visiitiltä Stanley Cup-mestarina ja tuo kapteeni Shane Doanille vastuunkanto apua. Doanin tulevaisuus Coyotesissa tosin on epävarmaa, sillä 38-vuotias hyökkääjä on ollut perättäisinä vuosina siirtohuhujen kohteena ja varsinkin tulevan kauden siirtorajalla on mahdollista, että hänet treidataan varausvuoroihin tai tulevaisuuden lupauksiin. Hänen sopimus päättyy alkavaan kauteen ja Don Maloneyn täytyy tehdä kipeä päätös jatkon suhteen. Doan on ollut organisaation kasvot todella pitkään, mutta mies varmasti haluaisi mahdollisuuden pelata Stanley Cupista ja se on Coyotesille tällä hetkellä kaukainen haave.

Ennuste:


Coyotesin jälleenrakennus on vielä pahasti kesken ja joukkueessa on liikaa keskinkertaisia pelaajia. Nuorten esiinmarssia on kuitenkin mielenkiintoista seurata ja parhaimmillaan Coyotes voi parantaa sijoitustaan rutkastikkin. Playoffeihin pääsy on kuitenkin jälleen todella vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Selvä parannus täytyy kuitenkin tehdä, sillä joukkueen tulevaisuus lepää seuraavassa kaudessa vahvasti. Valoa on tunnelin päässä, mutta kestääkö joukkueen kilpailukyvyn kehittyminen liian kauan. Joukkue lähtee tulevaan kauteen selvänä altavastaajana, mutta parhaimmillaan saattaa yltää playoff-viivan lähelle.


Calgary Flames


Flames teki melkoisen tempun viime kaudella. Kukaan ei ennen kauden alkua uskonut joukkueen playoff-paikkaan ja kun joukkue hilasi itsensä aina toiselle kierrokselle, niin voidaan puhua kovasta suorituksesta. Joukkue raahautui viimeisenä lännen puolelta pudotuspeleihin ja jätti Los Angeles Kingsin rannalle kahden pisteen erolla. Playoffien ensimmäisellä kierroksella joukkue kaatoi arkkivihollisensa Vancouver Canucksin otteluvoitoin 4-2. Seinä tuli kuitenkin vastaan Anaheim Ducksia vastaan toisella kierroksella, kun joukkue hävisi sarjan selvästi 4-1.

Kapteeni Mark Giordanon loukkaantuminen tuli pahaan aikaan joukkueen kannalta, sillä hän ja T.J Brodie muodostivat yhden liigan parhaista puolustuspareista runkosarjassa. Esimerkiksi Brodien pistetuotanto romahti totaalisesti Giordanon loukkaantumisen jälkeen ja muutenkin joukkue oli hetkittäin hukassa ilman kapteeniaan. Varsinkin Ducksia vastaan joukkueen kokemattomuus astui esiin ja vaikka joukkue taisteli sitkeästi, niin meni Ducks lopulta menojaan. Karri Rämönkään otteet eivät riittäneet sulkemaan Anaheimin tulivoimaa ja lopullinen niitti Ducks-sarjassa tuli, kun Corey Perry survoi omalta paikaltaan Rämön nenän edestä kiekon maaliin

Kauteen mahtui paljon hyvää ja etenkin Johnny Gaudreaun tulokaskausi oli hienoa katsottavaa. Gaudreau takoi pudotuspeleissäkin pelaamissaan 11 ottelussa yhdeksän pistettä ja kuului joukkueen vaarallisimpiin pelaajiin. Myös Sean Monahan nousi entistä enemmän vastuunkantajien joukkoon, kun mies tuplasi tulokaskautensa pistemäärän tehden 62 pistettä. Ei sovi myöskään unohtaa Jiri Hudleria, joka takoi oman pisteennätyksensä tehden tehot 31+45=76 78 otteluun.

Jos viime kauteen lähdettäessä joukkueelta ei odotettu oikein mitään, niin menneen kauden otteet nostavat odotukset aivan uudelle tasolle. Joukkue on vahvistunut viime kaudesta ja Giordanon ollessa pelikunnossa voidaan odottaa joukkueelta vähintään samanlaista kautta. Bob Hartleyn valmennuksessa joukkueella on mahdollisuus jatkaa siitä mihin jäivät.

Maalivahdit:


Karri Rämön piti aloittaa viime kausi selvänä ykkösmaalivahtina, mutta toisin kävi. Jonas Hillerin saapuminen kaupunkiin kesällä sekoitti maalivahtiosastoa oikein kunnolla. Hän esiintyi runkosarjassa yli 50 ottelussa jättäen Rämölle vain 34 peliä. Rämö nousi tästä huolimatta pelaavaksi maalivahdiksi keväällä ja jätti Hillerin avaamaan luukkua. Joukkueen kannalta on hyvä, että löytyy kaksi hyvää maalivahtia, mutta toivoisi Rämön saavan enemmän startteja kuin viime kaudella. Tuleva kausi on muutenkin merkittävä molemmille herroille, sillä heidän sopimuksensa päättyvät kuluvaan kauteen ja marssijärjestys saa valtavan merkityksen.

Puolustajat:


Giordanon kuntoutuessa on Calgarylla kasassa NHL:n kovin siniviiva kauteen lähdettäessä. Dougie Hamiltonin saapuminen viimeistään sinetöi tämän faktan ja odotukset nousevat entisestään. Tämä puolustuskalusto antaa valmentaja Hartleylle todella paljon vaihtoehtoja peluutuksen suhteen. Tasainen sekoitus taitoa ja kovuutta antaa Flamesille avaimet menestykseen tulevalla kaudella. Joukkueen viisikkopeliä helpottaa todella paljon, kun kentälle voi heittää minkä parin tahansa.

Heikkoimpana lenkkinä on ainoastaan Deryk Engelland, jonka kankeus ajoittain aiheuttaa turhia kiekonmenetyksiä. Vaikka miehen rooli ei olekkaan kiekollisessa pelissä, niin tehotilasto -15 on suhteellisen karmea, jos katsotaan muuta puolustusta. Engelland on kuitenkin pelote oman maalin edessä, eikä tälläkään kaudella Flamesin maalin edustalla ole kovin mukava olla. Ainoa ongelma puolustuksen suhteen on, että Engellandia lukuunottamatta kaikki ovat kiekollisia pakkeja, joten oman pään peli saattaa seota kiekottoman aika ajoin.

Kolikon kääntöpuolena voi nähdä myös sen, että kuinka vastuun saa jaettua herrojen kesken. Lisäksi joukkueen uhrautuva pelityyli saattaa ottaa veronsa loukkaantumisien muodossa, mutta puolustuksen runko on toisaalta niin laaja, että paikkaaja löytyy välittömästi.

Hyökkääjät:


Joukkueen hyökkäys on pysynyt pitkälti samana ja ainoa hankinta kesän ajalta on Michal Frolik, joka pelasi viime kauden Winnipeg Jetsin riveissä. Frolik tuo lisää taitoa joukkueeseen ja viimeisillä kahdella kaudella mies on tehnyt yli 40 pistettä, joten hän tuo lisää tulivoimaa Flamesin hyökkäykseen. Kuten todettu, niin kauteen on kovat odotukset ja se vaatii Jiri Hudlerin, Johnny Gadreaun ja Sean Monahanin onnistumista tulevaisuudessakin. Mielenkiinto kiinnittyy varsinkin Gaudreaun suorituksiin, sillä välillä hyvän tulokaskauden jälkeen on nähty myös isoja romahduksia. Gaudreaun kohdalla tuskin tälläistä tapahtuu, mutta nyt koko liigassa on pistetty miehen nimi mieleen ja vartiointia varmasti tehostetaan hänen kohdallaan.

Joukkueen menestys viime kaudella ei pelkästään ollut edellämainittujen herrojen varassa, vaan pisteitä tuli tasaiselta rintamalta, mikä ei koskaan ole huono asia. Lance Bouma, Josh Jooris ja David Jones onnistuivat hyvin ja olivat näin antamassa hyvin taustatukea joukkueen tähdille. Suomalainen Markus Granlundkin esitti pirteitä otteita, mutta mennyt vuosi kului vielä osittain AHL:n puolella. Pisteiden valossa läpimurtokausi on vielä tekemättä, mutta jo alkavalla sesongilla se on täysin realistista. Granlundin puutteet ovat puolustuspäässä, mutta miehen pelaamat 48 ottelua kielivät siitä, että häntä ajetaan vahvasti sisään joukkueeseen ja mikäli hän saa tasoitettua otteitaan, niin kaikki on mahdollista.

Toki Sam Bennett tulee varmasti lyömään kapuloita rattaisiin Granlundin NHL-haaveiden suhteen. 2014 vuoden ykköskierroksen varaus kun kilpailee täysin samasta spotista Granlundin kanssa ja taitovertailussa suomalainen jää valitettavasti kakkoseksi.

Ennuste:


Flamesilta odotetaan siis huomattavasti enemmän, kuin aikaisemmilla kausilla ja eväät siihen löytyy. Joukkueen runko on pysynyt samana ja Dougie Hamiltonin siirto seuraan on todella kova vahvistus. Maalivahtiosastolla käydään varmasti kova taistelu ja suomalaisittain toivotaan, että Karri Rämö vie ja Hilleri vikisee. Kahden kovan tason maalivahdin pitäminen tyytyväisenä ei ole helpoin nakki, mutta viimekauden menestys voidaan laittaa pitkälti tämän kilpailutilanteen ansioksi. Jäämme myös seuraamaan Johnny Gaudreaun suorituksia ja varsinkin sitä, että pystyykö hän välttämään toisen kauden kirouksen. Flamesilla on joka tapauksessa niin vahva runko, että playoff-paikka on ainoa tavoite.
NHL: Tyynenmeren Divisioona 2015-2016 kausiennakko