Suomi nousi vieraskentällä Ukrainassa hienosti tasoihin viime hetkillä. Kuka onnistui erityisen hyvin?
Suomi pelasi MM-karsintojen toisella kierroksella hyvän matsin Ukrainassa. Altavastaajana otteluun lähtenyt Suomi nousi varsinaisen peliajan viime minuutilla tasoihin
Teemu Pukin rankkarilla.
Suomen maajoukkueen eteenpäin meno näkyy parhaiten siinä, että joukkue tulee nyt ottelun lopulla vielä tasoihin, vaikka vastassa olisi ennakolta parempi joukkue. Takavuosina Suomen takaa-ajot jäivät aina puolitiehen.
EM-kisat lähestyvät, ja MM-karsinnat on paras paikka katsastaa, että miten
Suomen maajoukkueessa pelataan. EM-kisajoukkue tuskin on päävalmentaja
Markku Kanervan papereissa ollenkaan valmis. Vieläkin voi yllättäjä nousta mukaan.
Ukrainassa Suomen kärkipelaajat onnistuivat. Teemu Pukki hoiti itse rankkarin Suomelle ja laittoi pallon varmasti maaliin. Pukki pakotti puolittaisessa läpiajossa Ukrainan puolustuksen
Vitali Mykolenkon todella hölmöön virheeseen. Kiovan Dynamon Mykolenko on vasta 21-vuotias pelaaja, joten paha virhe menee sitten vaikka kokemattomuuden piikkiin. Pukki on jo kokenut kettu, hän osasi Mykolenkon kanssa kilpajuoksussa nähdä paikkansa, eikä Mykolenkolle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin laittaa Pukki painiotteella nurmeen.
Pukin rankkarivarmuuskin on ihailtavaa. Tiukassa paikassa tarkka ja luja kuti maalin nurkkaan. Vaikka Ukrainan veskari
Bushchan oli suunnassa mukana, niin torjunta ei ollut lähelläkään.
Pohjanpalo on super sub
Joel Pohjanpalo tuli reilu parikymmentä minuuttia ennen loppua
Joni Kaukon tilalle, ja Pohjanpalo pelasi mainiot parikymmentä minuuttia. Pukin pallon perään ja rankkaria hankkimaan lähetti juuri Pohjanpalo. Jolle on erinomainen pelaaja tulemaan vaihdosta sisään, kun puolustuksella alkaa jo jalka painaa. Ja loistava vaihtoehto olisi myös pelata kahdella kärjellä, jos päävalmentaja Kanervan systeemi antaa periksi. Pukki ja Pohjanpalo olisi oikein hyvä kärkipari.
Suomen keskikentällä
Glen Kamara pelasi vaihteeksi vaisumman ottelun. Kamara on ajoittain keskikentän kenraali, mutta hänessä on hieman samaa kuin
Roman Eremenkossa aikoinaan. Ajoittain hän katoaa pelistä, ja tuntuu pelaavan hieman vajavaisella latingilla.
Suomen keskikentällä Joni Kauko on noussut esille. Kauko taitaa olla päävalmentaja Kanervan luottomiehiä. Kesän EM-kisat tulevat Kaukolle varmaankin olemaan näyteikkuna, jonka jälkeen 30-vuotias Tanskan liigaa Esbjergissä pelaava Kauko saa vielä yhden paremman sopimuksen isompaan seuraan ja suurempaan liigaan. Kauko on kova likaisen työn tekijä keskikentällä. Hän ottaa iskuja, että Kamara ja Robin Lod saavat tilaa pelata. Keskikentän dynamiikan kannalta Kauko on tärkeä pelaava, ja kun
Tim Sparv alkaa olla uransa ehtoopuolella, niin eiköhän Kauko ole EM-turnauksessa vakiomies avauksessa.
Parempi kuin pelaajat laskettuna yhteen
Toinen hieman yllättävämpi onnistuja Suomen keskikentällä oli Djurgårdenin kirjoilla oleva
Rasmus Schuller. Hän pelasi kelpo ottelun, ja taitaa olla varmasti menossa EM-turnaukseen, vaikka ei hänen varaansa ennen tätä vuotta kyllä paljon laskettu. Schuller jakeli keskikentällä palloja eteenpäin ja otti iskua vastaan, kaikin puolin tasapainoinen matsi.
Suomen puolustuksesta on sanottava, että hyvää on ainakin se, että Suomi ei ole liikaa ykkösveskari
Lukas Hradeckyn varassa. Bresciassa pelaava
Jesse Joronen on Suomelle mainio kakkosveskari.
Suomen puolustuksessa näkyy erityisen hyvin päävalmentaja Kanervan onnistuminen. Joukkue on paljon parempi kuin osiensa summa.
Paulus Arajuuri on Suomen topparina mies paikallaan. Hän pärjää mainiosti esimerkiksi sellaisten maailmantähtien kanssa, kuten AS Roman Edin Dzeko sekä Spursin Gareth Bale, ja Arajuuri on kuitenkin vain Kyproksen lilliputtiliigassa pelaava kankea järkäle.
Kaiken kaikkiaan nyt pelatut kaksi MM-karsintaottelua alleviivaavat Suomen mahdollisuuksia
EM-lopputurnauksessa. Suomi pelasi tasaväkiset ottelut Bosnian ja Ukrainan kanssa, eivätkä EM-alkulohkon Venäjä ja Tanska ole ollenkaan näitä kovempia.