Miesten Korisliigan loppuottelut alkavat siten, että välierien jälkeen pidettiin peräti yhdeksän päivän tauko. Mahdollisista pikkuvammoista on siis ehditty toipua ja vastustajajoukkuetta käyty läpi vähintään tarpeeksi.
Runkosarjan ja jatkosarjan perusteella Kauhajoen Karhubasketia olisi helppoa pitää selkeänä ennakkosuosikkina Salon Vilpasta vastaan. Olihan Vilpas äärimmäisen lähellä jäädä alempaan jatkosarjaan. Siinä tapauksessa tilanne olisi koko loppukauden osalta ollut hyvin erinäköinen.
Ylemmässä jatkosarjassa Vilpas oli kuitenkin enimmäkseen oikein hyvä ja se johtaa kauden keskinäisiä otteluita peräti 3-1. Joukkue on aiheuttanut jopa puolet niistä koko kauden tappioista, jotka Karhubasket on pelaamalla kokenut.
Karhubasket on ollut kotisalissaan tälläkin kaudella erinomainen, mutta vastaavasti Vilpas on tehnyt vieraissa jopa parempaa tulosta kuin kotona. Sillä on ehdottomasti edellytykset tehdä tästä ottelusta tasainen.
Karhubasket voitti
Korisliigan runko- ja jatkosarjoissa 25/30 niistä otteluista, jotka konkreettisesti pelattiin. Kaksi peliä se luovutti koronatilanteen vaikutuksesta siinä vaiheessa, kun runkosarjan voitto oli jo varma.
Vilppaan voitto-tappiosaldo oli 20/12. Molemmat joukkueet kärsivät kauden aikana varsin runsaistakin poissaoloista.
Pudotuspeleissä kumpikin on päässyt osallistumaan ainakin lähes täysillä kokoonpanoillaan. Niinpä on järkevintä pohtia kokonaisuuksia.
Karhubasket on ollut mainio hyökkäyslevypallojoukkue, mikä on osaltaan auttanut sitä toteuttamaan erinomaisen intensiivistä puolustusta. Vilppaalla oli puolustuslevypalloissa pitkään isoja ongelmia, mutta tilanne on parantunut sillä osa-alueella todella paljon.
Vastaavasti Vilpas oli runko- ja jatkosarjoissa selvästi parempi kolmen pisteen heittojoukkue. Karhubasket kunnostautui kuitenkin sillä osa-alueella todella komeasti puolivälierissä ja välierissä. Tosin on todettava, että heittotilaakin oli tarjolla monesti paljon Lahti Basketballia ja Seagullsia vastaan.
Nimilistoissa ei suuria eroja
Kokonaisuutena Karhubasket on ollut pudotuspeleissä vielä hieman Vilpastakin vakuuttavampi. Seagulls voitti yhden välierän, mutta muuten kauhajokisia ei uhattu juuri millään tavalla. Vilpas hävisi puolestaan kerran sekä Pyrinnölle että Katajalle, vaikka molempia sarjoja valtaosin hallitsikin.
Jos asettaa joukkueiden nimilistat vierekkäin, ei suuria tasoeroja löydy. Esimerkiksi takamiesosaston pitäisi olla hyvin tasainen (Karhubasketilla ensisijaisesti
Cameron Jones-Henri Kantonen-Severi Kaukiainen, Vilppaalla
Roope Ahonen-Perttu Blomgren-Marcus LoVett Junior). Kauden mittaan ero on ollut jopa selvästi Karhubasketin eduksi, mutta Ahonen ja LoVett ovat viime aikoina parantaneet otteitaan.
Laitahyökkääjissäkään Vilppaan ei pitäisi jäädä perässähiihtäjäksi, vaikka tähän kategoriaan laskisikin myös nelospaikkaa pelaavan Karhubasketin
Rene Rougeaun. Niin kovan luokan tekijöitä ovat myös
Mikko Koivisto & Brian Fobbs.
Onnistutaanko Woodin puolustamisessa?
Korien alta löytyy sekä samantyyppisiä että erilaisia pelaajia. Vilppaan
Bryan Griffiniä ja Karhubasketin
Simeon Carteria voi pitää suunnilleen toistensa kaltaisina korille rullaavina miehinä. Karhun
Lee Skinner osaa heittää kolmosia
Juho Nenosen tavoin, vaikkakin Skinner on hyökkäyspäädyssä monipuolisempi pelaaja.
Oma lukunsa on
Jeremiah Wood. Finaalisarja ratkeaa monilta osin siihen, miten Karhu onnistuu puolustamaan Vilppaan sentteriä. Nähdäänkö tuplauksia, ja jos nähdään, onnistuuko Wood löytämään vapaat joukkuekaverinsa syötöillään?
Loka-helmikuun tapahtumiin on reagoitu liikaa. Helmi-huhtikuussa Vilpas on ollut aivan eri luokan joukkue kuin aiemmin.