Kauhajoen Karhubasket teki Salon Vilppaalle melkoisen pyörityksen miesten Korisliigan ensimmäisessä finaalissa. Lopputuloksella 90-68 tulleessa 22 pisteen erossa ei ollut yhtään liikaa, vaan jopa suurempikin marginaali olisi ollut pelitapahtumiin nähden täysin mahdollinen skenaario.
Keskiviikkona Salohallissa pelattava toinen loppuottelu nouseekin sarjan kannalta todella merkittävään asemaan. Pakkovoitto olisi kielenkäyttönä taas liioittelua, mutta ei kovin suurta sellaista.
Asetelmat oletettavasti tasoittuvat, kun siirrytään Salohalliin. Kertoimet onkin aseteltu oikealta tuntuvasti niin, että Karhubasket on suhteellisen lievä suosikki.
Pisteiden yhteismäärässä on sen sijaan hieman ilmaa. Karhubasketin vierasottelut ovat olleet läpi kauden hyvin vähäkorisia, ja Vilpas on puolestaan sekä tehnyt että päästänyt vähemmän pisteitä kotona kuin vieraissa.
Vilppaan kannalta huolestuttavinta on se, että Karhubasket vei avausvoiton juuri niillä tekijöillä, joilla se on koko
Korisliigaa kauden mittaan dominoinut. Näihin lukeutuvat hyökkäyslevypallopelaaminen ja intensiivisen laadukas puolustus, jolla kauhajokiset ovat pakottaneet vastustajia lukuisiin pallonmenetyksiin.
Vilpas tiesi takuulla nämä seikat, mutta vieraskentällä se ei pystynyt vastaamaan niihin juurikaan. Karhubasketin 22 hyökkäyslevypalloa salolaisten 17 puolustuslevypalloa vastaan on melkoinen suhdeluku.
Paremmuus- ja huonommuusennätyksiä
Jopa vielä karumpaa on se, että Vilpas jakoi vain 12 koriin johtanutta syöttöä mutta sortui 23 menetykseen. Molemmat näistä luvuista ainakin hipovat parhaimmuus- tai huonommuusennätyksiä sekä tältä kaudelta että menestykseen tottuneella seuralla jo useamman vuoden ajalta.
Suurimmat krediitit näistä menevät toki Karhubasketin erinomaiselle pelaamiselle. Se on pystynyt nollaamaan koko kauden aikana vastustajiaan siinä määrin kuin koripallossa pystyy nollaamaan. Joukkue onnistui tukahduttamaan myös Vilppaan tärkeimmät hyökkäyspelin elementit lähes täysin.
Esimerkiksi
Jeremiah Wood teki enemmän menetyksiä kuin koriin johtaneita syöttöjä. Sama päti yhteenlaskettuna selvillä eroilla takamieskolmikon
Roope Ahonen-Perttu Blomgren-Marcus LoVett Junior tekemiseen. Itse asiassa
Bryan Griffin oli ainoa korin useammin syöttänyt kuin pallon menettänyt Vilppaan pelaaja.
Wood teki toki paljon pisteitä mutta ei onnistunut tällä kertaa tekemään muista pelaajista parempia.
Ero repesi tauon jälkeen
Ensimmäisen neljänneksen jälkeen Vilpas vielä hämmentävästi johti ottelua. Hämmentävästi sikäli, että sillä oli kahdeksan menetystä ja Karhubasketilla iso kasa hyökkäyslevypalloja. Näistä suurista pallonhallintojen määristä huolimatta kauhajokiset eivät vielä siinä vaiheessa osuneet heitoissaan juuri mistään.
Toinen neljännes oli jo jossain määrin Karhubasketin hallintaa, ja pitkän tauon jälkeen ero repesi ratkaisevan suureksi. Melkoinen erikoisuus oli se, että Vilpas osui 22 pisteen tappiostaan huolimatta tarkemmin sekä kahden että kolmen pisteen heitoissaan. Etenkin kakkosten osumaprosentti 61 oli vierasjoukkueelta jopa oikein hyvä suoritus.
Karhubasketin kolmosprosentti jäi lopultakin korkeintaan keskinkertaiseksi (27), mutta se kompensoi tämän pienimuotoisen heikkoutensa muilla osa-alueilla. Kärkiyksilöt
Rene Rougeau, Cameron Jones, Henri Kantonen, Severi Kaukiainen & Lee Skinner olivat hyökkäyksessäkin tarpeeksi hyviä. Sentteri
Simeon Carter ajautui nopeasti virhevaikeuksiin mutta väläytteli hyödyllisyyttään jo siinä vartissa, jonka ehti pelata.
Karhubasketin runkosarjan ja jatkosarjan vierasottelujen yhteispistemäärä oli keskimäärin alle 150. Vilppaan kotipeleissä pisteitä nähtiin hieman alle 170.
Kun ottaa huomioon ensimmäisen finaalin tapahtumat ja tässä vaiheessa yleisesti entisestään tiivistyvän puolustuksen, lähdemme mieluusti yrittämään 160,5 pisteen alitusta.