Ranskan avointen massoilta siirrytään monen pelaajan kohdalla täynnä arvoituksia oleville nurmille. Sekä
Emil Ruusuvuorella (ATP-61) että
Botic van de Zandschulpilla (ATP-29) kokemukset ruoholta ovat varsin vähäiset.
Ruusuvuori pelasi viime vuonna neljä tämän alustan ATP-ottelua, Zandschulpilla niitä on takana kaksi. Haastajatasolla kumpikaan ei ole nurmella juuri vieraillut.
Onkin mielekkäämpää perustaa peliarviot yleiseen tasoon ja painottaa hieman enemmän kovien kenttien osaamista massaan verrattuna.
Keskinäinen vertailu kovilla kentillä on hyvin tasainen. Molemmat ovat jossain määrin nousevia nimiä, toki van de Zandschulpin kohdalla vauhti on ollut parin viime vuoden aikana nopeampaa.
Tämäntyyppiset ottelut ovat arvoituksia täynnä. Näistä lähtökohdista Ruusuvuoren kertoimet kelpaavat peliin.
Isoja eroja pelaajien välillä ei ole esimerkiksi
tämän kauden suorituksissakaan. Alankomaalaisen voitto-tappioluvut ovat 19-13, suomalaisen 17-13. Kun tästä blokkaa massaottelut pois, on Ruusuvuori vuorostaan hieman niskan päällä.
Syötön merkitys painottuu nurmella hieman muihin alustoihin verrattuna. Van de Zandschulp on viimeisimmän vuoden aikana pitänyt omia syöttöjään muutaman prosenttiyksikön verran useammin kuin Ruusuvuori. Murrettujen vastustajan syöttövuorojen osalta tilanne on ollut jokseenkin tasan.
Viisi nimellistä halliottelua
Ruusuvuori pelasi viime vuonna nimellisesti viidessä ruoho-ottelussa. Todellisuudessa niistä ensimmäinen, voitto
Joao Sousasta, oli kuitenkin kovan kentän halliottelu. Kamppailu siirrettiin tuolloin sateen vuoksi ulkoa sisälle.
Varsinaisista vihreän veran väännöistä irtosi yksi voitto ja kolme tappiota, joista viimeisin Wimbledonin avauskierroksella
Marcos Gironille. Loppulukemat 4-6, 6-2, 2-6, 6-0, 4-6 kertovat siitä heilahtelusta, joka Ruusuvuorella viime kesänä oli.
Tuolloin peli ei muutenkaan kulkenut kovin hyvin. Aiemmissa otteluissa olivat vastassa
Andreas Seppi, Radu Albot & Albert Ramos-Vinolas, jota vastaan irtosi toistaiseksi ainoa varsinainen nurmivoitto.
Nopea nousu
Van de Zandcschulpin nopeasta noususta kohti maailman kärkeä kertoo se, että hän pelasi viime vuonna näihin aikoihin vielä enimmäkseen Challenger-kisoja reilusti yli sadan rankingilla. Nurmella hän ehti tahkota ensin yhden karsintaottelun, jossa tuli täpärä tappio
James Wardille.
Wimbledonissa hän karsi itsensä pääsarjaan. Onnea oli tosin matkassa, sillä kolmannen karsintakierroksen ottelussa mies hävisi, mutta paikka pääkaavioon irtosi "lucky loserina".
Pääsarjassa hän voitti
Gregoire Barreren, mutta
Matteo Berrettini oli liikaa suoraan kolmessa erässä.
Mikä tahansa on tässä ottelussa mahdollista ääritasaisten tapahtumien ja jommankumman selvän voiton väliltä.