Suomalainen, Sveitsiä edustava
Henri Laaksonen (ATP-95) ylsi viime vuonna koviin suorituksiin. Sellaisina voi pelaajan taso huomioiden ehdottomasti pitää etenemistä karsintojen kautta kolmannelle kierrokselle sekä Ranskan avoimissa että Yhdysvaltain avoimissa.
Katto ei kuitenkaan ole kovin korkealla, ja kolmekymppinen Laaksonen elää mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri nyt uransa huippuhetkiä. Siis niitä, joilla hän pääsee suoraan Grand Slamiin, kuten pääsi myös maaliskuussa Indian Wellsin ja Miamin Masterseihin.
Ranskan avoimissa taival päättyy todennäköisesti heti, kun vastaan asettuu
Pedro Martinez (ATP-43). Sikäli kun Laaksonen kärsii tappion, putoaa ranking saman tien merkittävästi.
Martinez ei ole viime aikoina loistanut, mutta vielä vähemmän sitä on tehnyt Laaksonen. Tässä on kaikki edellytykset selvään espanjalaiseen voittoon.
Mainitut Laaksosen viime kauden saavutukset perustuivat todella pienten marginaalien erinomaiseen hyödyntämiseen. Asiat toistuivat melkoisilla kaavoilla sekä Pariisissa että New Yorkissa.
Pitkän ajan taso on sijoilla 100-200
Laaksonen venyi huikealla tavalla. Esimerkiksi US Openissa hän hävisi kahdessa karsintaottelussa ensimmäisen erän ja käänsi toiset erät tie-breakeissa.
Yksi uran ehdottomista kohokohdista oli
Ranskan avointen voitto
Roberto Bautista Agutista. Tosiasia on kuitenkin se, ettei Laaksosen pitkän aikavälin pelitaso ole riittänyt säännölliseen top-sata-pelaamiseen. Taso on ollut vuodesta toiseen sijojen 100-200 luokkaa.
Tällä kaudella on ollut vaikeaa. Geneven turnauksessa tuli tappio karsinnassa
Benjamin Hassanille (ATP-321). Sitä ennen
Marko Topo (ATP-756) vei voiton Münchenin karsinnassa 6-4, 6-2. Belgradissa oli parempi
Jiri Lehecka (ATP-93) 6-2, 7-5. Sama mies voitti Laaksosen myös Monte Carlossa erin 2-1.
Ylipäätään tappioputki on tällä hetkellä kuuden ottelun mittainen, ja vastustajien taso on siis ollut edellä kuvatun luokkaa. Vaikka Laaksonen on välillä positiivisia yllätyksiä täynnä, on niihin lähes mahdotonta uskoa tässä vaiheessa. Fakta kun on näinä vuosina ollut se, että mies on massalla edes Challenger-tasolla hädin tuskin voittava pelaaja.
Puolet otteluista voittoihin
25-vuotias espanjalainen Martinez on noussut vähitellen kohti varmaa kiertuepelaajaa. Mies ei loista millään pelin osa-alueella mutta on toisaalta tasaisen hyvä tai ok kaikessa. Omat syötöt pidetään noin 75-prosenttisesti ja vastustajan syöttö murretaan alustasta toki riippuen noin kerran neljästä.
Tästä seuraa tilanne, jossa Martinez voittaa karkeasti laskien puolet otteluistaan. Se on tahti, jolla Laaksonen kyllä taipuu näissä karkeloissa.
Martinez saavutti ensimmäisen ATP-tittelinsä alkuvuonna Santiagossa. Hänelläkin on menossa viiden ottelun tappioputki, mutta vastustajat ovat olleet
Yosuke Watanukia lukuun ottamatta täysin eri kaliiberia (
Jannik Sinner, Hubert Hurkacz, Alex De Minaur) kuin Laaksosella. Lisäksi tappio-otteluissakaan ei ole tullut varsinaisia romahduksia.
Pelaajien perustasoero on yksinkertaisesti suuri. Niin suuri, että etenkin yksittäinen erä voi hyvinkin revetä Martinezille 6-1- tai 6-2-tyyppisillä lukemilla. Siinä vaiheessa 6,5 peliä alkaa olla "paperia".